Sir 29

Lainaamisesta, anteliaisuudesta, takaamisesta ja tyytyväisyydestä.

1 Joka lähimmäisellensä lainaa, hän tekee laupiudentyön.; ja jolla tavaraa on, hänen tulee se tehdä. 2 Lainaa lähimmäiselles, kuin hän tarvitsee, ja anna (a) sinä lähimmäiselles jälleen määrätyllä ajalla. ^{▼▼s.o. maksu} 3 Pidä, mitäs puhunut olet, ja älä ole petollinen hänen kanssansa, niin sinä aina saat sinun tarpees. 4 Moni luulee sen löytyksi, jonka hän lainaksi ottaa, ja tekee sen murheelliseksi. joka häntä on auttanut. 5 Hän antaa kätensä suuta, häneltä lainan ottaissansa, ja puhuu nöyrästi lähimmäisensä rahan tähden. 6 Mutta kuin hänen pitäis maksaman jälleen, niin hän viivyttelee ja valittaa suuresti, että aika on kallis. 7 Ja vaikka hän vielä vois, niin hän antaa työläästi puolen jälleen, ja lukee sen hänelle voitoksi. 8 Jos ei hän voi, niin hän tekee hänen tyhjäksi rahastansa: niin on se itsellensä ostanut vihamiehen rahallansa. 9 Ja se maksaa hänen kirouksella ja häväistyksellä, ja antaa hänelle kiitoksesta pilkkasanat. 10 Moni lainaa ylönmielin, ei pahasta ajatuksesta, mutta pelkää tyhjäksi jäävänsä omastansa. 11 Kärsi kuitenkin lähimmäistäs hädässä, ja tee myös se armo, ettäs annat hänelle aikaa. 12 Auta köyhää käskyn tähden, ja älä anna hänen tyköäs lähteä tyhjänä hädässänsä. 13 Ole mielelläs rahaas paitsi veljes ja lähimmäises tähden, ja älä kätke sitä kiven alle, kussa se kumminkin hukkaantuu. 14 Kokoo itselles tavaraa Ylimmäisen käskyn jälkeen: se on sinulle parempi kuin kulta. 15 Pane almus erinomaiseen paikkaan, joka sinua on kaikesta onnettomuudesta auttava, 16 Ja on sotiva sinun puolestas sinun vihamiehiäs vastaan, paremmin kuin kilpi ja keihäs. 17 Hyväntahtoinen mies takaa lähimmäisensä; 18 Mutta häpeemätöin ihminen jättää hänen. 19 Älä unohda takausmiehes hyvää työtä; sinä hän on pannut itsensä sinun edestäs. 20 Jumalatoin vie takausmiehensä vahinkoon. 21 Ja kiittämätöin antaa vapahtajansa istua vahingossa. 22 Takaus on monta rikasta ihmistä hävittänyt, ja on heitä heittänyt sinne ja tänne, niinkuin aallot meressä. 23 Se on ajanut pois jalot miehet, joiden täytyy vieraalla maalla kulkiana käydä. 24 Jos jumalatoin on taannut, ja juonittelee siitä päästäksensä. kuitenkin ei hänen pidä rangaistusta välttämän. 25 Auta lähimmäistäs voimas perästä, ja katso, ettet itse sentähden tule vahinkoon. 26 Siinä on kyllä tähän elämään, että ihmisellä on vettä ja leipää, vaatteet ja huone, joilla hän tarpeensa peittää taitaa. 27 Parempi on köyhän elo lautakaton alla, joka oma on, kuin herkullinen pöytä muukalaisten seassa. 28 Tyydy siihen. mitä sinulla on, vähä eli paljo; sillä se on häpiällinen elämä. siirtää huoneesta huoneesen. Kussa joku on muukalainen, ei hän siellä tohdi suutansa avata. Hänen täytyy heitä vieraanansa pitää, ja antaa heidän juoda kanssansa, ja ei saa yhtään kiitosta. Hänen täytyy myös kuulla pahoja sanoja, Nimittäin: sinä muukalainen, mene ja valmista pöytä; Anna minun syödä kanssas, mitä sinulla on. Mene tästä ulos, sinä muukalainen, minä olen saanut kunniallisemman vieraan: minun veljeni tulee minun tyköni. Senkaltaiset ovat toimelliselle miehelle työläät, että hänen asuinsian tähden niitä sanoja kuuleman pitää, ja että hänelle soimataan sitä, mikä hänelle lainattu oli.